Barents-Cafe.jpg

Kuvia ja tarinoita Barentsin Venäjältä

Kemi-Tornion ammattikorkeakoulu ja ThinkBarents-hanke järjestivät 4.11.2010 Barents Cafe tapahtuman aiheena Kuvia ja tarinoita Barentsin Venäjältä. Käytännön järjestelyistä vastasi Kemi-Tornion amk:n Kaupan ja kulttuurin A09 vuosikurssin opiskelijoiden Akatemia- opiskelumallia toteuttava RajaPartners Oy, vastaavana opiskelijana toimi Assi-Maria Rundgren.

Tilaisuuden avasi Eeva-Kaarina Kari esittelemällä lyhyesti hankkeen tavoitteita. ThinkBarents hanketta edustivat tilaisuudessa myös Regis Rouge-Oikarinen ja Kari Tikkala.

Valokuvaaja Jaakko Heikkilä kertoi tarinoita pomorien kansasta ja näytti valokuvia matkoiltaan vuonna 1998. Tarinat ja valokuvat on julkaistu kirjassa Pomorit. Kirjan tekstit on kirjoittanut toimittaja Helene Alm Ruotsista ja valokuvat on ottanut valokuvaaja Jaakko Heikkilä Torniosta.

Sana pomorit tulee venäjän kielisestä sanasta ”po more”, joka on suomeksi meren äärellä. Pomorit asuttavat Vienanmeren ja Kuolan niemimaan rannikoita, jonne ei johda kirjan mukaan yhtään tietä. Aikakirjojen mukaan slaavilaiset tulivat alueelle yli tuhat vuotta sitten. He olivat usein talonpoikia, jotka pakenivat Novgorodin sortoa. Kun Venäjän valtio yhdistyi 1400-luvulla Moskovan johdolla, tuli pomorien maan luostarilinnoituksista yhä tärkeämpiä. Tänä päivänä pomorien asuttamalla alueella sijaitsee mm. Solovetskin luostari. 1700-luvulla alettiin Pohjois-Norjan ja Vienanmeren välillä käydä niin sanottua pomorikauppaa. Kauppatavaroina olivat pääasiallisesti puu, nahka, jauhot, kala, työkalut.

Tapahtumassa esitetyistä valokuvista kävi ilmi meren merkitys ihmisten elämässä. Monet tapaamiset ja hyvästelyt tapahtuvat meren äärellä. Kuva tapaamisesta, jossa kaksi toinen toisiaan rutistavaa ja suukottelevaa miestä tervehtivät toisiaan, kertoo ystävyyden merkityksestä yhteisössä.

Banja eli sauna on tärkeä rakennus meren rannalla. Riviin rakennetuissa lukuisissa saunoissa saunotaan ja seurustellaan.
Matkaa mantereelle tehdään monen tunnin ajan omatekoisilla karuihin luonnon olosuhteisiin varustetuilla proomuilla. Matkan taittamiseen tarvitaan aikaa ja kärsivällisyyttä. Kuvien kautta välittyy katselijalle meren voima ihmisten elämässä.

Kuvat kertovat myös pienen rusettipäisen tytön ja pukuun sonnustautuneen pojan ensimmäisestä koulupäivästä tulevaisuuden unelmineen. Käsissä olevat isot kimput kukkapenkin kehäkukkia ja astereita kertovat vanhasta venäläisestä perinteestä ja arvostuksesta opettajaa kohtaan ensimmäisenä koulupäivänä.

Kirjan tarinoiden ikonipojan tehtävänä on kylän rappeutuneen kirkon kunnostaminen, josta eivät muut kylän asukkaat välitä. Tälle kirkolle kävi kuten monelle muulle kirkolle ja niissä oleville arvokkaille ikoneille 1930-luvulla. Kalleuksia ja arvokasta perinnettä tuhottiin. Ikonipoika on ottanut elämän tehtäväkseen arvokkaan kulttuuriperinnön kunnostamisen.

Kuvaaja on nöyryydellään ja kylän asukkaille osoittamallaan luottamuksella päässyt heitä lähelle. He ovat ottaneet vieraat mukaan arkipäiväänsä ja avanneet kotinsa ovet valokuvausta varten. Värikylläisyys tapeteissa, uuninpankolla olevan luukun edessä olevissa verhoissa, ikkunaverhoissa ja koko sisutuksessa häkellyttää katsojaa ensi silmäyksellä. Epäharmoniasta syntyy loppujen lopuksi harmonia ja aito kodin tunne.

Pomorien yhteiskunnassa miehet tekevät raskaat ulkotyöt mukaan lukien ristiriitaisetkin hylkeen pyyntiretket. Venäläisen perheen vanhan ja uuden työnjaon mukaan naiset huolehtivat kodista ja sen siisteydestä.

Kimzhan kylän vanhimman naisasukkaan hautajaiskuva kertoo venäläisestä hautajaisperinteestä. Vainajan avonaisen arkun ääressä vietetään aikaa itkien ja valittaen. On aikaa hiljentyä, kunnioittaa ja muistella vainajaa. Vainaja saatellaan kuorma-auton lavalla avonaisessa arkussa samanikäisten naisten istuessa vieressä laulaen. Haudalta lähtiessä vainajalle jätetään ruokaa ja pikari votkaa.

Kunnioituksella ja arvostuksella kylän asukkaita ja heidän traditioitaan kohtaan kahden vuoden kuluttua matkan aikana otetuista kuvista tehtiin taulut, jotka vietiin ja lahjoitettiin Mezanin keskuskylän kotiseutumuseoon. Tilaisuuden kuvat kertovat ilosta ja liikutuksesta pysyväisnäyttelyn järjestämisessä.
Valokuvaaja Jaakko Heikkilän mukaan on tärkeää, että ulkopuoliset kyläyhteisöön tulijat eivät ”varastaneet kylän asukkailta mitään”. Vieraat otettiin ystävällisesti vastaan, heille kerrottiin tarinoita ja heidät tutustutettiin kylien arkeen. Kyläläisille palautettiin arvokas kulttuuriperinne jälkipolville säilytettäväksi taulujen muodossa.

Barents Cafe tilaisuudessa Trio Metronomit esitti venäläistä musiikkia. Trio koostuu ammattikorkeakoulun ja ammattiopiston opettajista: Päivi Innala, Raija Lummi ja kuoron johtajana toimiva Johanna Päätalo. Musiikki koostui perinteisestä venäläisestä musiikista mukaan lukien venäläisen runoilijan Vladimir Vysotskyn kirjoittaman Ystävän laulun.

Lähteet: Alm, Helene & Heikkilä, Jaakko 2001. Pomorit. Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä