Barents Café 26.1.2012 klo 16.00–18.00
Lapin maakuntamuseon vaihtonäyttelysali, Arktikum, Rovaniemi

Feministisiä näkökulmia lappilaiseen nykyisyyteen ja tulevaisuuteen


Lapin maakuntamuseon ja Arktisen keskuksen isännöimässä tilaisuudessa pohdittiin pohjoisen ja lappilaisen paikallisuuden olemusta ja sen katoamista globalisaation aiheuttamien muutosten myötä. Pääpuhuja Lapin yliopiston lehtori, kasvatustieteen tohtori Seija Keskitalo-Foley tarjosi näkökulmia lappilaisten naisten tilaan, paikkaan ja toimijuuteen. Kommenttipuheenvuoron esitti Arktisen tiedekeskuksen tiedetoimittaja Ari Laakso. Tilaisuuden juontajana toimi maakuntamuseon intendentti Hannu Kotivuori.

Aiheeseen johdatteli vt. näyttelyamanuenssi Ulla Viitanen esittelemällä norjalaisen Patrick Husen näyttelyn Realms of belonging – Kuulumisen maisemia. Huse tunnetaan kansainvälisesti yhtenä merkittävimpänä globalisaatiota sekä ihmisen ja ympäristön suhdetta töissään käsittelevänä taiteilijana. Näyttely nosti esille ajankohtaisen ja yhteiskunnallisen aiheen pohjoisten paikallisyhteisöjen kulttuurien hiipumisesta ja niiden erityispiirteiden menettämisestä. Näyttely koostui taiteilijan kirjaprojektin valokuvista ja kahdeksan eri aloilla vaikuttavien asiantuntijoiden kirjoituksista, joista kaksi on suomalaisia (ja kaikki miehiä).

Seija Keskitalo-Foley aloitti määrittelemällä kuulumisen, joka tarkoittaa hänelle Husen tavoin kuulumista johonkin paikkaan, identiteettiä, mutta myös naisten äänen kuulumista yhteisössä. Keskitalo-Foley on tutkinut naisten toimijuutta haastattelemalla kymmeniä Lapissa asuvia naisia. Yleisesti Lapista on kahdenlaisia mielikuvia tai tarinoita: toisaalta autioituva ja kurjistuva Lappi, toisaalta myyttinen Lappi, jota erityisesti matkailuelinkeino hyödyntää. Nykyinen kaivosbuumi on ehkä purkamassa näitä molempia tarinoita. Kaivoskeskusteluun liittyy myös eettisiä kysymyksiä kestävän kehityksen kannalta, koska kaivostoiminta luo ensisijaisesti miesten työpaikkoja ja siihen liittyy ympäristöriskejä. Lisäksi vaikka Suomessa yleensä ajatellaan, että ongelmia sukupuolten tasa-arvon suhteen ei ole, niin todellisuudessa esim. erot toimijuudessa kertovat vielä muuta. Esimerkiksi matalammat palkat, naisten vähäinen edustus korkeissa viroissa, nuorten tyttöjen pahoinvointi tai naisten työttömyys eivät saa ansaitsemaansa huomiota.

Keskitalo-Foleyn mukaan paikallistiedon säilyminen ei ole ongelmatonta, mistä esimerkkinä on saamelaiskulttuuria museointi ja romantisointi. Yksi yritys murtaa näitä myyttejä on tuore Märät säpikkäät -tv-ohjelma. Lappi ei ole koskaan ollut yhtenäinen kulttuurisesti ja sen moninaisuus tulee tunnustaa. Tähän liittyen myös tieto sukupuolista ja seksuaalisuudesta on lisääntymässä ja suhtautuminen muuttumassa avoimemmaksi.

Ari Laakso peilasi Husen kirjan ja Keskitalo-Foleyn luennon herättämiä ajatuksia kuulumisen problematiikasta omaan henkilökohtaiseen historiaansa. Hän pohti kuulumista moneen paikkaan tai yhteisöön: Laakso ei koskaan tuntenut kuuluvansa synnyinkaupunkiinsa Osloon, mutta Enontekiölle muutettuaan tunsi kuuluvansa sinne. Toisaalta hän täyttää alkuperäiskansan kriteerit, mutta ei kuitenkaan kuulu määritelmään. Lisäksi hän on perheensä ensimmäinen ylioppilas ja maisteri, ja haasteeksi muodostui yhdistää suvun perinne ja akateeminen työ. Nykyään Enontekiön paikallisyhteisöönkään kuuluminen ei ole selvää, vaan häntä pidetään siellä turistina.

Omassa aiemmassa tutkimuksessaan Laakso oli haastatellut vain poromiehiä. Päästyään myöhemmin haastattelemaan myös poronaisia, hän huomasi että esiin tulevat aiheet hyvin erilaisia. Laakso huomasi ymmärtäneensä vain osan porotaloudesta, kun sai naisten kertomusten kautta kuvan elinkeinosta osana laajempaa kokonaisuutta. Naistutkimus voi hänen mielestään avata laajaa kokonaisuutta ja eri näkökulmia asioihin.

Laakson johtopäätös siitä, että ihmisen kuuluminen muuttuu ja on monisyistä, sai yleisön jakamaan myös omia kuulumisen kokemuksiaan. Lapista kotoisin oleva ja etelästä takaisin muuttanut rouva sekä hänen etelästä kotoisin oleva miehensä tunsivat, että pohjoisessa heillä on ”maata jalkojensa alla”. Rovaniemen paikallisuutta ja persoonallisuutta tai pikemminkin sen puutetta kommentoitiin mm. rakentamisen kautta. Globalisaation vaikuttaessa ja tapakulttuurin väistämättä muuttuessa kysymys on siitä, pitääkö muutokseen sopeutua vai roikkua kiinni perinteessä. Ehkä perinteiset selviytymisen keinot ja perimätieto nousevat tulevaisuudessa uudestaan käyttöön, kun nykyinen öljyyn nojaava elämäntapamme ei voi jatkua ikuisesti.

Osallistujille esitettiin gallup-tyyliin yksi kysymys ja kaksi väitettä:
  1. Mitä Lappi ja lappilaisuus sisältävät?
  2. Lappi ei vieläkään ole selkeä alueellinen kokonaisuus, vaan asukkaidensa mielessä se jakautuu edelleenkin useisiin maakunnallisiin kokonaisuuksiin (Tunturi-Lappi, Länsi-Lappi, Peräpohjola, jne.). Tämän vuoksi Lappi ja lappilaisuus ovat varsin abstraktisia käsitteitä.
  3. Pohjoiset kulttuurit ovat menettämässä erityispiirteitään ja paikallinen tietous on häviämässä globalisaation aiheuttamien muutosten johdosta.
Yhteenveto kyselyn tuloksista (pdf)

Kuvia tilaisuudesta tästä