Barents Café 23.11.2011 Kaivostoimintaan liittyvät kansalaisten mielikuvat – riistoa ja pelastusta

Syksyn 2011 toinen Barents Café järjestettiin marraskuun 23. päivä. Tällä kertaa osallistujia puhutti kaivostoimintaan liittyvät kansalaisten mielikuvat. Näitä mielikuvia valotti Lapin yliopiston oikeustieteiden ja yhteiskuntatieteiden tiedekunnan yhteisessä DILACOMI-hankkeessa tutkijana toimiva YTM Marika Kunnari. Hän on tutkimuksessaan keskittynyt Lapin alueen kaivoshankkeista erityisesti Kittilässä ja Kolarissa meneillään olevien ja suunniteltujen projektien herättämiin mielikuviin. Kunnarin keräämä aineisto koostuu 2000-luvulla tehtyjen kaivos-matkailu-poro_web.jpgsosiaalisten vaikutusten arvioinnista (SVA) ja kansalaisten internetissä käymistä keskusteluista. Hänen mukaansa SVA-menettelyn ongelmana on määrittely, sillä se on paikka paikoin ristiriidassa paikallisten näkemysten kanssa. Lisäksi SVA-menettely suoritetaan ainoastaan kaivostoimintaa suunniteltaessa, eikä arviointia seurata tämän jälkeen. Vuorovaikutuksen lisäämiseksi Kunnari ehdotti että sosiaalisten vaikutusten arviointia tulisi jatkaa koko kaivosprojektin ajan, jolloin menettely toimisi eräänlaisena seurantatyökaluna.
Kaivostoiminta herättää paikallisyhteisöissä mielikuvia jotka ovat toisilleen vastakkaisia. Kunnarin mukaan ihmiset näkevät kaivostoiminnan edistyksen ja riiston vastakkainasetteluna, jolloin esimerkiksi kaivosten työllisyysvaikutukset voidaan nähdä kunnan tulevaisuuden kannalta ainoana mahdollisuutena tai sitten vahvasti liioiteltuina. Riistodiskurssin mukaan kaivostoiminta on monikansallisten yhtiöiden vuoksi itsessään riistoa, mikä vaikuttaa yhteisön omien olemassa olevien alojen alasajoon.

  Kuva: Mikko Jokinen

Riistodiskurssiin liittyy kansalaisten passiivisuus, eli tunne kyvyttömyydestä vaikuttaa kaivoshankkeiden suunnitteluprosessiin. Usein syyllisiksi tähän kyvyttömyyden tunteeseen leimataan Kunnarin mukaan EU ja kansallinen politiikka.
Riistodiskurssille vastakkainen näkemys pitää kaivostoimintaa edistyksellisenä. Tämän diskurssin mukaan kaivosten työllisyysvaikutukset toteutuvat ja lisäävät hyvinvointia yhteisön eri sektoreille. Kaivoskunnat nähdään mahdollisissa kuntaliitoksissa haluttuina kumppaneina. Edistyksellisyys-diskurssin kannattajat kokevat pystyvänsä vaikuttamaan tulevaisuuteensa aktiivisesti osallistumalla muun muassa erilaisiin kuulemis- ja selvitystilaisuuksiin. Heidän joukossaan kaivostyöhön ja kaivostyön koulutukseen lähteminen nähdään hyvänä vaihtoehtona.

Marika Kunnarin alustuksen jälkeen kommenttipuheenvuoron piti kaivosyli-insinööri Terho Liikamaa Tukesista. Puheenvuorossaan Liikamaa korosti kaivostoiminnan pitkää perinnettä Lapissa. Hänen mukaansa Lapin kaivostoiminnan uusi tuleminen on suorassa yhteydessä maailmantalouden kehitykseen ja erityisesti Intian ja Kiinan taloudelliseen nousuun. Liikamaa painotti muutoksen vuoden 2007 hallintolain soveltamisessa parantaneen kansalaisten kuulemista kaivosten sosiaalisten vaikutusten arvioinnissa. Hänen mukaansa tämä muutti myös kaivosyhtiöiden toimintamalleja. Liikamaa näki kaivostoiminnan tuovan Lapille positiivista kehitystä tulevaisuudessa.

Alustusten jälkeisessä yleisessä keskustelussa puhutti Suomessa toimivien kaivosyhtiöiden omistuspohja ja erityisesti se miten mineraaleista saatava taloudellinen hyöty jakaantuu kaivosyhtiöiden, valtion ja paikallisyhteisön välillä. Tilaisuuteen osallistujien keskuudessa vallitsi huoli siitä, että Lapista muodostuu ainoastaan kehittymätön resurssipooli, jossa maakunta kohtaa ympäristöön kohdistuvat uhkat saamatta niistä taloudellista hyötyä. Toinen vilkasta keskustelua herättänyt kysymys oli louhittavien mineraalien laatu. Huomion kohteeksi nousivat mahdolliset uraanikaivokset tai kaivokset jotka louhivat uraania sivutuotteena. Kolmas keskustelun päälinja liittyi perinteisten elinkeinojen ja kaivostoiminnan yhteiseloon. Tässä puhutti se, millaisia kaivoksia mihinkin paikkaan suunnitellaan perustettavaksi. Yleisenä kantana nähtiin, etteivät perinteiset elinkeinot voi olla niitä, jotka väistyvät uusien elinkeinojen tieltä.