Barents-Cafe.jpg

 

Barentsin alueen uusiutuvat rakenteet – Suomalaisten yritysten toimintamahdollisuuksista Luoteis-Venäjällä

Barents Cafe kokoontui jälleen keskustelemaan ajankohtaisista aiheista tiistaina 22. päivä helmikuuta. Tällä kertaa alustuspuheenvuoron saapui pitämään Oulun läänin entinen maaherra, filosofian tohtori Eino Siuruainen otsikolla Barentsin alueen uusiutuvat rakenteet – Suomalaisten yritysten toimintamahdollisuuksista Luoteis-Venäjällä. Siuruaisen puheenvuoro perustui hänen vuonna 2010 laatimalle kirjalliselle raportille jonka tilaaja toimi työ- ja elinkeinoministeriö (TEM). Selvitysmiehen tehtäväksi annettiin selvittää suomalaisten yritysten mahdollisuuksia sijoittua Venäjällä ja erityisesti Barentsin alueella avautuviin suuriin työkohteisiin.

Barentsin alueen merkitys muuttui kylmän sodan päättymisen jälkeen sotilaallisesti strategisesta taloudellista yhteistyötä painottavaksi alueeksi. Neuvostoliiton hajoamisen laukaisema geopoliittinen muutos Keski-Aasiassa ja Kaukasuksella johti erityisesti energiantuotannon painopisteen siirtymiseen kohti pohjoista. Barentsin alueen taloudellinen aktiivisuus on sijoittunut Venäjän voimakkaaseen taloudelliseen kasvuun. Suurien hankkeiden toteuttamista kuitenkin viivästytti maailman taloudessa tapahtuvat muutokset, kuten vuosien 2008 – 2009 talouslama joka johti kysynnän hiljentymiseen sekä sijoitustoiminnan laskuun tilapäisesti. Tämä osoittaa alueen entistä keskeisemmän aseman osana globaalia tilaa.
Barentsin alueen taloudellisesta elpymisestä on Siuruaisen mukaan havaittavissa elpymisen merkkejä vaikkakaan lamaa edeltävää tasoa ei ole vielä saavutettu. Hänen mielestään alueella sijaitsevat luonnonvarat ja pohjoiset meritiet ovat potentiaalisia taloudellisen hyvinvoinnin lähteitä tulevaisuudessa. Alueella käynnistettävien suurten öljy- ja kaasuhankkeiden toteuttaminen tapahtuu vaativissa olosuhteissa, mikä edellyttää pääomia, osaamista ja edistynyttä teknologiaa. Nämä vaatimukset voivat johtaa Venäjän strategisten luonnonvarojen monopolin avaamiseen ulkomaisille yrityksille. Samaa keskustelua käydään myös Koillisväylän avaamisesta ulkomaisille sijoittajille. Nämä ovat Siuruaisen mielestä avaintekijöitä kansainvälisen talousyhteistyön kokonaisuudelle.

”Sammaloituneen kiven alle ei konjakki virtaa”

Pohjoismaista aktiivisimmin Barentsin arktisen alueen hankkeissa on ollut mukana Norja, joka on syventänyt kahdenvälisiä suhteita Venäjän kanssa. Myös Suomessa on tehty paljon Venäjään liittyviä hankkeita, mutta niiden ongelmana on Siuruaisen mielestä ollut venäläisten tarpeiden jättäminen vähemmälle huomiolle. Hänen mukaansa näiden tarpeiden tunnistaminen ja ymmärtäminen on hankkeiden onnistumisen ja kahdenvälisen yhteistyön kannalta ratkaisevaa. Yhtenä keinona venäläisen yhteiskunnan ja sen toimimisen paremmaksi ymmärtämiseksi Siuruainen näkee historianketjuun tutustumisen, sillä eri aikakausien väliltä löytyy yhteisiä piirteitä. Kulloisenkin tsaarin aikana suhtautuminen ulkomaihin sekä alueiden ja keskusvallan välisiin suhteisiin ovat vaihdelleet. Hän toteaakin historian alkaneen tsaarin vaihtuessa aina uudelleen.

Nyky-Venäjän hallintomallia voidaan verrata esimerkiksi Kiovan Venäjän ja tsaari Nikolai I:n hallintorakenteisiin. Näissä kaikissa kolmessa aikakaudessa yhteisenä piirteenä ovat olleet keskushallinnon turvallisuusorganisaatiotaustaisten virkamiesten korkea lukumäärä. Se on yleensä merkinnyt alueellisen päätösvallan pienentymistä suhteessa keskusvaltaan ja varauksellisempaa suhtautumista ulkomaihin. Siuruaisen mielestä tämä olisi syytä ottaa huomioon taloudellisessa yhteistyössä. Hänen mukaansa nykyisen johdon aikana suomalaisten yritysten ja yhteisöjen tulisi ottaa enemmän huomioon myös Moskovan intressit alueellisesta yhteistyöstä neuvotellessa, ja lisätä maiden välisten keskushallintojen kanssakäyntiä. Hyvänä esimerkkinä keskushallintojen välisestä yhteistyöstä käy Siuruaisen mielestä Norja, joka on kahdenvälisen yhteistyön avulla päässyt mukaan esimerkiksi Štokmanin kaasukentän valmistelutöistä vastaavan yhtiön toimintaan. Hyvät kahdenväliset suhteet edesauttoivat myös Norjan ja Venäjän välisen merirajan ratkaisemisessa.

Siuruainen näkee taloudellisen yhteistyön edellyttävän kulttuurin, markkinoiden rakenne-erojen ja kielen tuntemista ainakin alkeiden osalta. Hän muistuttaa myös läsnäolon ja yhteydenpidon välttämättömyydestä Venäjälle suuntautuvan taloudellisen yhteistyön onnistumiseksi. Suomella ei ole pitkistä perinteistä huolimatta erityisasemaa Venäjällä, vaan Venäjä toimii kaikilla markkinoilla. Tällä hetkellä Venäjää koskeva tieto on Suomessa useassa eri ”lokerossa” ja hajallaan, jonka seurauksena Suomi uhkaa liukua kauemmaksi Venäjästä kauppakumppanina. Yhdeksi vaihtoehdoksi tilanteen korjaamiseksi Siuruainen esittääkin kauppadelegaatioperinteen uudelleen herättämistä. Ennen Venäjän markkinoille lähtemistä suomalaisten pienten ja keskisuurten yritysten tulisi kuitenkin parantaa keskinäistä yhteistyötä ja synergiaa esimerkiksi osaamisklustereita muodostamalla. Myös suurten, jo Venäjällä toimivien yritysten kokemuksia tulisi Siuruaisen mielestä hyödyntää aikaisempaa paremmin.

Federaation yhteistyöalat taloudellisen kehityksen tiekarttana

Yhtenä maaherra Siuruaisen tekemän selvitystyön tavoitteista on tunnistaa ne alat, joilla Venäjä haluaa tehdä suomalaisten kanssa yhteistyötä. Tällaisia federaation yhteistyöaloja ovat meriteollisuus, metsäteollisuus, innovaatiot ja nanoteknologia ja energiateollisuus, erityisesti energiatehokkuuden ja -säästämisen osalta. Siuruaisen mukaan suomalaisten tulisikin keskittyä näillä aloilla toimivien yritysten toimintaedellytysten parantamiseen. Venäläisten toiveet Suomen kanssa käytävässä yhteistyössä näillä aloilla liittyvät korkean teknologian käyttämiseen ja jalostusasteen kasvattamiseen. Yhtenä uutena yhteistyömuotona, jossa suomalaisilla rakennusalan yrityksillä olisi paljon annettavaa, Siuruainen näkee liikuntapaikkarakentamisen.

Barentsin alueen suurten hankkeiden ja Venäjän federaation kunnianhimoisten energiasäästötavoitteiden saavuttaminen vaatii edistyksellisiä teknologisia ratkaisuja. Tässä Siuruainen näkee mahdollisuuden suomalaisille korkeakouluille ja sektoritutkimuslaitoksille. Hänen mukaansa niiden tulisikin valita strategiset erikoistumisalansa yhteistyössä alueidensa yrittäjien ja niiden luomien osaamisverkoston mukaan. Korkeakoulujen tulisi myös pyrkiä kasvattamaan yhteistyötä vastaavien venäläisten organisaatioiden kanssa esimerkiksi tutkimusyhteistyön muodossa. Pitkäjänteinen yhteistyömuotojen kasvattaminen ja kehittäminen luo Siuruaisen mielestä valmiuksia uusiin yrityksiin ja nuorten työllistymiseen. Siuruainen peräänkuulutti koko yhteiskunnan läpileikkaavan asennemuutoksen tarvetta suomalaisten suhtautumisessa suureen naapuriin. Myönteinen taloudellinen tulevaisuus Suomen ja Venäjän välillä edellyttää aidon kiinnostuksen syntymistä yhteistyötä kohtaan. Tässä tehtävässä Siuruainen näkee korkeakoulujen roolin ratkaisevana.

Vaikka Barentsin alueen tulevaisuus näyttää investointien valossa positiiviselta, muistutti Siuruainen kuitenkin realismin säilyttämisestä varsinkin alueen suurten öljy- ja kaasuhankkeiden osalta. Pk-yritysten mahdollisuudet hän näkee tavanomaisen toimialojen yhteistyössä, kuten paikallisessa lämmön- ja sähköntuotannossa, vesi- ja jätehuollossa, metsäteollisuudessa, rakentamisessa ja kasvavissa palvelu- ja huoltotehtävissä ja matkailussa. Hän korosti kokonaisuuden kehittämisen kannalta tarvittavan nykyistä suurempaa innostusta ja tuotekehitystä sekä toimintojen- ja vastuunkeskittämistä yhteen paikkaan. Suomalaisten yritysten osuus Luoteis-Venäjän tulevaisuuden rakentamisessa on Siuruaisen mielestä riippuvaista toimijoiden kyvyistä, taidoista ja tahtotilasta. Toimiin yhteisentahtotilan löytämiseksi on kuitenkin alettava heti, ettei Suomi menetä ainutlaatuista asemaansa yhtenä Venäjän kaupan osaajista.



Barents Cafe pikagallup: Lapin elinkeinoelämä hyötyy Luoteis-venäjäyhteistyöstä jo nyt

Tilaisuudessa esitettiin tuttuun tapaan osallistujille muutama pikagallup kysymys. Tällä kertaa kysyttiin muun muassa osallistujien arvioita siihen, milloin Luoteis-Venäjän suuret mahdollisuudet konkretisoituvat lappilaisten arjessa. 59 prosenttia vastaajista koki, että mahdollisuudet ovat jo konkretisoituneet esimerkiksi lisääntyneiden venäläisten matkailijoiden muodossa.

Toisena kysymyksenä pyydettiin osallistujia arvioimaan pitäisikö Lapin korkeakoulujen erikoistua enemmän niille aloille, joita muut arktiset alueet (mm. Venäjä) yhteistyöltä odottavat. Yli 90 prosenttia vastaajista piti erikoistumista ainakin jonkin verran tarpeellisena.

Kolmas kysymys koski Barentsin alueen merkittävimpiä yhteistyökumppanialueita Lapille, ja selvästi tärkeimpänä yhteistyöalueena pidettiin Murmanskin aluetta. Murmanskin jälkeen eniten kannatusta tärkeimmiksi yhteistyöalueiksi saivat Finnmark (Ruija), Norrbotten (Pohjoispohja) ja Arkangelin alue.


Eino Siuruaisen selvitys Barentsin alueen uusiutuvat rakenteet



Tilaisuudesta raportoi Jussi Huotari
Projektisuunnittelija, ThinkBarents -hanke jussi.huotari(at)ulapland.fi