Barents Café: Taide- ja kulttuurialojen koulutus arktisella alueella

tiistai 13.3.2012 klo 15.30-17 Arktikumin auditorio, Rovaniemi

BC_130112_puhujat.jpgAlustajat Timo Jokela, Gretta-Garoliina Sammalniemi ja Veli-Pekka Räty. Kuva: Regis Rouge-Oikarinen.


Tämänkertainen Barents Café saatiin onnekkaasti yhdistettyä Arktiset tulet (Les Feux Arctiques) - dokumenttielokuvan Lapin ensi-iltakiertueen Rovaniemen esitykseen. Keskustelun jälkeen Polarium-sali täyttyikin yli sadasta uteliaasta katsojasta. Kemi-Tornion ammattikorkeakoulun, Lapin yliopiston ja Lapin ammattioppilaitoksen yhteistyönä valmistuneen elokuvan esityksen jälkeen paikalla olleet
elokuvan tekijät vastailivat vielä yleisön kysymyksiin. Elokuva kertoo Ranskan kuningas Ludvig Filip I:n lähettämän retkikunnan tieteellisestä tutkimusmatkasta Lappiin vuosina 1838–39.

Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnan dekaani ja Pohjoisen kulttuuri-instituutin (PKI) johtaja Timo Jokela alusti taide- ja kulttuurialojen koulutusyhteistyöstä. Lapin yliopisto on profiloitunut pohjoiseksi taide- ja tiedeyliopistoksi. Yliopisto siis korostaa taiteen ja tieteen vuorovaikutusta, jossa taiteen tekeminen ja tutkimus yhdistyvät. Tätä voidaan pitää kuilun ylittävänä paradigman muutoksena. LaY on suurin Barentsin alueen taidekorkeakouluista ja yliopistoista ja sen vahvat tiedekunnat (yhteiskuntatieteiden tdk, arktinen keskus, vähemmistöihin erikoistunut oikeustieteiden tdk) antavat sille hyvät mahdollisuudet toimintaan.

Vuorovaikutusta muiden arktisten alueiden kanssa on esimerkiksi University of the Arcticin temaattisen verkoston Arctic Sustainable Arts and Design (ARTS) kautta, joka on aloittanut toimintansa 2012. Mukana yliopistojen lisäksi on muitakin toimijoita (instituutteja, elinkeinoelämä, yhteisöjä). Keskeistä verkoston toiminnassa on taiteen tekeminen, opettaminen ja oppiminen, millä on yhtymäkohtia myös UNESCO:n kulttuurisesti kestävään taidekasvatukseen.

Lapin korkeakoulukonsernin Pohjoisen kulttuuri-instituutti (PKI) tarkoituksena taas on tuoda taiteilija- ja tutkimusvetoisen toiminnan rinnalle työelämälähtöistä kehittämistä. Instituutilla on kaksi pilottihanketta, joista toinen kehittää elokuvantekoa ja toinen soveltavan kuvataiteen maisteriohjelmaa.

Jokelan mukaan Suomessa on tapahtumassa merkittävä taide- ja kulttuurialojen opetuksen uusjako. Helsingin keskittymät Aalto-yliopisto ja tuleva uusi taideyliopisto, jossa yhdistyvät Sibelius-akatemia, teatterikorkeakoulu ja kuvataideakatemia. Pohjoisessa on Lapin yliopisto ja PKI. Jokelan mielestä nyt olisikin mietittävä millainen profiili Lapin taide- ja kulttuurialojen opetukselle halutaan.

PKI-hankkeen projektipäällikkö Veli-Pekka Räty kertoi tarkemmin instituutin perustamisvaiheista ja sen toteuttamasta projektipedagogiikasta eli projektien kautta oppimisesta. PKI:n historia alkaa jo 1970-luvulta, jolloin kuvataideopetus aloitettiin Lapissa ja Torniossa. Hanke aloitettiin 2,5 vuotta sitten. Hankkeen tavoitteena on edistää taide- ja kulttuurialojen eri koulutusasteiden yhteistyötä ja työnjakoa, oppilaitosten vuorovaikutusta alueen (Lappi, Barents) muiden kulttuuritoimijoiden ja yritysten kanssa, sekä kulttuurivientiä. Toiminta on innovatiivista, sillä yhtä laajaa skaalaa koulutusalojen sisällön suhteen ei ole muualla. Toiminta on merkittävää, sillä PKI:n taide- ja kulttuurialojen opiskelijamäärä (lähes 2000) on sama kuin Aalto-yliopiston taideteollisessa ja taideyliopistossa. Toiminta on verkostomaista ja kansainvälistä. Barentsin alue tulee nousemaan myös taiteessa toimintayksiköksi.

PKI:n projektipedagogiikassa korostetaan tekemällä oppimista, työelämävastaavuutta ja yhteistyötä eri oppilaitosten kesken. Etuna on voimien yhdistäminen ja toisten täydentäminen.  Suurimpina haasteina ovat henkilökunnan yhteistyön sujuvuus, joka on edellytys opiskelijoiden yhteistyölle, aikaa vievä toimintakulttuurien muuttaminen sekä fyysiset etäisyydet.

Kemi-Tornion ammattikorkeakoulun medianomiopiskelija ja Arktiset tulet -elokuvan ohjaaja Gretta-Garoliina Sammalniemi kommentoi elokuvanteon prosessia. Elokuvaprojekti kesti 1,5 vuotta ja mukana oli yli 50 opiskelijaa. Jokaisella oli omat tehtävänsä, joihin he saivat ilmoittautua vapaaehtoisesti. Gretta otti rohkean askeleen suostuessaan ohjaajaksi sillä hänen aiempi kokemuksensa oli vähäistä. Elokuva kuvattiin Suomessa, Ranskassa, Ruotsissa ja Norjassa. Dokumentissa käytettiin myös fiktion keinoja. Grettan mielestä projekti on paras tapa oppia, toki se on myös suuri haaste ja vastuu. Siinä tulee eteen yllätyksiä ja kokemattomuudesta johtuvia vaikeuksia. Elokuvaa tehdessä ja kuvausmatkoilla joutui myös sopeutumaan uusiin paikkoihin ja tiiviiseen yhdessäoloon kuvausryhmän kanssa. Myös ammatillisia riitoja koettiin. Vaikka ohjaava opettaja oli aina mukana, opiskelijat tekivät päätökset itse. Projekti oli tavallaan lopputesti, jossa voi laittaa käytäntöön kaiken aiemmin lukemansa ja opiskelemansa.

Alustusten jälkeen keskusteltiin mm. projektirahoituksen tuomista eduista ja vastaavien projektien toteuttamismahdollisuuksista tulevaisuudesta, kerrottiin Les Feux Arctiques -hankkeen muista, pohjoisen etnografian toiminnoista ja PKI:n kuvataidemaisteriohjelmasta. Veli-Pekka Räty väläytti myös mahdollisuutta elokuvan jatko-osasta kansainvälisenä yhteistyönä.

Osallistujille jaetun kysely- ja palautelomakkeen täytti 13 henkilöä. Pohjoisen taide- ja kulttuuriyhteistyön tärkeimpinä painopisteinä pidettiin elokuva- ja musiikkituotantoa, kulttuurimatkailua ja arktisia olosuhteita. Suurin osa oli täysin samaa mieltä tai jokseenkin erimieltä siitä, että yhteistyön edistäminen Barentsin alueella on hankalaa johtuen toimijoiden erilaisista lähtökohdista. Myös kysymyksen asettelun negatiivisuutta ihmeteltiin. PKI:n toiminta ja pohjoisen ulottuvuuden kulttuurikumppanuushankkeen tavoitteita tunnettiin pääsääntöisesti hyvin tai jonkin verran. Yhteenveto kyselyn tuloksista tässä (pdf).

Veli-Pekka Rädyn esitys (pdf)